Liityinpä piruuttani ja tylsyyttäni facebookiin, ja se sai mut masentuneeksi. Koko juttu on ok, ei siinä mitään, mutta mutta....Mä en oo aikoihin kuullut vanhoista kavereistani, jotka hylkäsivät mut kun sairastuin, ja nyt löysin 90% possesta facebookista ja samalla sain selville heidän nykytilansa. En oo kelannu tiettyjä ihmisiä pitkään aikaan, ja kun ne perkeleet on pistäny ittensä sinne ja elää perhe-elämää tms. ja omaa 10987234 vittu ystävää, ni kyllä se pistää tällasen yksinäisen, päästään pipin, pojan itkemään. Kutsuin toki monet frendeiksini ja nyt jää vaan nähtäväksi ketkä hyväksyvät kutsuni.
    Ja paskat....pitäis varmaan unohtaa kaikki ja muistaa ne muutamat ihmiset, jotka tykkää musta. Tänx Paul, Laura, Hanna ja Teddy. Kramiz på er!